Teatterintutkimuksen seura myöntää kunniajäsenyyden henkilöille, jotka ovat edistäneet teatterin ja esityksen tutkimusta sekä rakentaneet alan yhteisöä Suomessa.
Pirkko Koski
FT, professori emerita (Helsingin yliopisto), Tarton yliopiston kunniatohtori
Teatterintutkimuksen seuran kunniajäsen vuodesta 2025
"Kun Teatterintutkimuksen seura perustettiin, suomalaisten teatterintutkijoiden yhteistyö oli pitkälti yliopistojen ja tutkijakoulutuksen varassa, ja alan tapaamiset liittyivät usein pohjoismaisiin ja kansainvälisiin kongresseihin. Siksi henkilöjäsenyyteen perustuvan seuran synty oli itselleni erityisen tärkeää. TeaTS mahdollisti tasavertaisen osallistumisen alan tapahtumiin myös yliopistojen ulkopuolella työskenteleville tutkijoille ja loi tilan keskustelulle niiden kesken, jotka tuntevat tutkimusten kontekstin ja kysymykset. Seura on tarjonnut tärkeän foorumin tutkimuskeskustelulle esimerkiksi kevät- ja syysseminaareissa sekä oman kansallisen julkaisun teatterin ja esittämisen tutkimukselle. Laajemmin tarkasteltuna TeaTSilla on myös kulttuuripoliittinen merkitys: se tekee näkyväksi teatterin ja esittämisen tutkimuksen erityisyyden ja voi edustaa alaa tieteidenvälisissä ja kansainvälisissä yhteyksissä."
————————————
Pentti Paavolainen
FT, Helsingin yliopiston teatteritieteen dosentti
Teatterintutkimuksen seuran kunniajäsen vuodesta 2025
“Opiskelin Helsingin yliopiston teatteritieteessä 1970-luvulla aikana, jolloin alan oppiaineet Suomessa olivat vielä varsin erillisiä ja yhteydet esimerkiksi Turkuun ja Tampereelle vähäisiä. Myös tutkimusnäkemyksissä oli selviä jakolinjoja. Teatterintutkimuksen seuran perustaminen vuonna 2002 merkitsi tärkeää askelta kohti avoimempaa keskustelua ja yhteistyötä tutkimuskentällä. TeaTS on auttanut purkamaan aiempia raja-aitoja ja luonut tilan, jossa teatterin ja tanssin tutkimuksesta voidaan keskustella kollegiaalisesti näkemyseroista huolimatta. Siinä mielessä suomalainen tutkimuskenttä ei enää muistuta erillisten linnoitusten vuoristoa vaan pikemminkin avointa kaupunkia, jossa erilaiset näkökulmat voivat kohdata. Aikoina, jolloin oppiaineen asema yliopistoissa on ajoittain ollut epävarma, tällaisella tiede- ja taideyhteisöllä on ollut erityinen merkitys.”