Filosofian tohtori, yhteiskuntatieteiden maisteri
Professori emerita, Helsingin yliopisto (eläkkeelle 2008)
Tarton yliopiston kunniatohtori (2024)
Pirkko Kosken erityisalueita ovat suomalainen teatteri ja sen historia, esitysanalyysi ja teatterintutkimuksen menetelmät. Hän on kirjoittanut ja toimittanut useita teatteria koskevia teoksia, suomentanut oppimateriaalia sekä julkaissut artikkeleita ja katsauksia koti- ja ulkomaisissa tutkimus- ja kulttuurijulkaisuissa. Hän on ollut mukana toimittamassa myös suomalaisten näytelmien englanninkielisiä antologioita. Hänen viimeisimpiä monografioitaan ovat Suomen Kansallisteatteri ristipaineissa (2019) sekä Finland’s National Theatre 1974–1991. The Two Decades of Generational Contests, Cultural Upheavals, and International Cold War Politics (2022).
Koski on toiminut International Centre for Advanced Theatre Studies -keskuksen (ICATS) johtajana vuosina 1995–2005 sekä osallistunut aktiivisesti kansainväliseen teatterintutkimuksen yhteistyöhön muun muassa International Federation for Theatre Research -järjestön (IFTR) hallituksen jäsenenä ja varapuheenjohtajana. Hän on myös dosentti Taideteollisessa korkeakoulussa. Viime vuosina Koski on kirjoittanut esityskatsauksia koti- ja ulkomaisiin julkaisuihin; aiemmin hän on toiminut myös päivälehden kriitikkona ja kirjoittanut säännöllisesti Marvin Carlsonin toimittamaan Western European Stages -lehteen.
TeaTS
Kun Teatterintutkimuksen seura perustettiin, suomalaisten tutkijoiden välinen yhteistyö ja tapaamiset olivat paljolti keskittyneet tutkijakoulutukseen sekä pohjoismaisten ja kansainvälisten järjestöjen kongresseihin. Muutkin yhteydet olivat usein yliopistojen aktivoimia, vaikka yhä useampi uusi tutkija oli työllistynyt niiden ulkopuolelle. TeaTSin perustaminen ja organisaation rakentuminen henkilöjäsenyyteen mahdollisti tasavertaisen osallistumisen alan tapahtumiin, keskustelua voitiin käydä tutkimusten kontekstin pääpiirteissään tunteneiden kesken ja teatterintutkijat saivat oman kansallisen julkaisun.
Pidin itse näitä asioita tärkeinä, ja siirryttyäni emeritana vapaaksi tutkijaksi olen kokenut henkilökohtaisesti, että seuran jäsenyys varmistaa ammatillisten yhteyksien säilymisen. Erityisen merkittävänä olen kokenut mahdollisuuden keskustella omista ja muiden tutkimuksista kevät- ja syysseminaareissa. Yleisemmällä tasolla seuralla on tärkeä kulttuuripoliittinen tehtävä: TeaTS osoittaa teatterin ja esittämisen tutkimuksen erityisyyden ja voi edustaa tutkimusalaa tieteidenvälisissä ja kansainvälisissä yhteyksissä.